MARIA - RUNOJA

Runot kirjasta Maria sytyttää tulen rannalle

 (2011) loppuunmyyty (c) Lealiisa Kivikari

Frida Kahlo

Yksin kanssasi kaksin olet.

Maan liekit imevät lantioluitasi.

Taivas imettää haljennutta rintakehääsi.

Sanojesi värit raivoavat. Rujojen raajojen tahti ja rytmi.

Yksityiskohdat pukevat verisen kuun ja kalpean auringon.

Naisesi itkee kuivaa hiekkaa. Miehesi hakkaa pulloilta kaulat.

Ihminen viiltää itsensä muodon.

Virginia Woolf

Hullu mikä hullu!

Ei hullua kutsuta Lontoon seurapiireihin.

Hulluus on häpeä up until now till the end of this time.

Miehesi Leonid auttaa sinua koko ajan hullunlailla:

syömään, kävelemään, nukkumaan – juoksee perään Platform one.

Tiedät: hän pesee häpeäänsä kuivaksi, et sano sitä ääneen.

Mrs Woolf, Leonid sanoo, you should be sleeping by now.

Mutta pullossasi on vielä mustetta jäljellä.

Yhden vuorokauden aikana tunnit kuluvat.

Tapat runoilijan, hän ei ehdi noutaa palkintoaan,

kirjoitat kotirouvan kohtaloksi hylätä lapsensa.

Tunnit loppuvat, minuutit, sekunnit.

Ja sinä olit pyytänyt ainoastaan oman huoneen, omaa rahaa

ja lupaa saada kirjoittaa rauhassa.

Edith Piaf

Voitelit äänelläsi

kuivan ja kuumeisen rintakehäni kuin meren suolainen vesi.

Lauloit kärsimyksen lävitse. Harmaa on väärä väri.

Nimesi on vahva sateenkaari, tulesta ja vedestä syntynyt.

Vielä silloinkin, kun jalkasi eivät enää kantaneet

sävelesi nousivat väkevinä ylistämään kauneutta ja rakkautta.

Alkuhenkäyksestä viimeiseen Pyhä Teresa vierelläsi.

 Maria sytyttää tulen rannalle

Me kahlaamme pimeän veden lävitse.

Lupaan sen.

Vaikka olisimme upota surun aavaan.

Me uimme yhdessä

selkää, rintaa ilman rintoja, perhosen neljä elämää.

Käsipohjaa.

Kaloilta saamme kidukset lahjaksi; henki on vapaa.

Ravut antavat kyvyn kulkea taaksepäin

tarttumatta verkkoon, sakset joilla voi leikata

kaiken pahan, sairaan pois.

Sen jälkeen voimme kellua ja odottaa, aalto vie kotiin.

Tiedän sen, sillä olen nähnyt kuinka Maria sytyttää tulen rannalle –

  

Rinta rinnan

Rinta rinnan kannoimme vaippoja ja tutteja

jauhelihaa ja sen jatketta, luulimme sen olevan raskasta.

Tänään se on vain esikoisen irronnut maitohammas,

töytäisyjen sarja hiekkalaatikon reunojen yli.

Kävelemme valkoisessa maassa

mukanamme uusi paino

kannamme sen kevyesti

niin kuin elämä kannetaan silloin

kun se näyttää, kuinka rajallinen aika on.

Juuri nyt ei tarvitse luopua. Luovuttaa.

Sanot: vielä eilen ajattelin kuinka vanha olen;

tänään rukoilen, että saan vanhentua.

Kengässäsi on reikä, pakkanen viiltää varpaitasi.

Sanat päättyvät umpihankeen.

Eroamme, syleilemme pitkään.

Tunnen vielä molemmat rintasi rintojani vasten.

 Sisaruus

Surusi laskostuu rintakehääni kuin lakanat

jotka tuoksuvat silitykselle, äidille.

Ilman värejä, tuntosarvi kerrallaan

olemme jälleen munanmuotoisia, molemmat.

Kirjoitan huutomerkit, i-kirjaimet kuin auringonkukat

kulkemassa pientareelta kohti metsää.

Keräämme varastoon puhtaita sanoja.

Ne kuluvat tai kirkastuvat niin kuin

aika, joka ei odota sitä joka odottaa.

Auringonkukan silmä on suuri piste.

On antauduttava. Synnyttävä uudelleen.

Kirjaimista rakentuvat toukat, vielä vieraat alut.

Koteloista kuoriutuu helmien siniset kaaret – suruvaipan siivet.

Veren väri

Lapset kävelevät käsi kädessä ruumishuoneen kappeliin

kuin koululaiset ilman aapisia. Kukkamekkojen helmat heiluvat tuulessa.

Toinen kääntää katseensa varmistaakseen; kävelen heidän perässä.

Värisi oli ruusun punainen. Veren punainen. Punaisen punainen.

Lapset kantavat uurnaasi niin kuin sinä olet kantanut heitä pinnasänkyyn.

Tuuli pöllyttää hiekkaa käytävällä, nurmen sänki taipuu.

Toinen kääntää katseensa varmistaakseen; kävelen teidän perässä.

Laskemme puisen veneen valkoisella nauhalla multaiseen virtaan.

Tuuli kääntyy, kuulen veden hakkaavan rantakallioon.

Äiti piirtyy lapsen solukkoon, virtaavaan vereen.

Naiset vaihtavat silmäkulmia.

Lasken irti köydestä, työnnän veneesi kirkkaaseen virtaan.

Yövieras

Herään kolahdukseen.

Unessa luulen, että sinä hakkaat ovea.

Kävelen portaat alas, sydän takoo.

Kuistilla lamppu palaa, piha on pimeä.

Kissan jäljet vastasyntyneessä lumessa.

Perhealbumi II

Luit perhealbumin sivu sivulta,

puhdistit ja järjestelit pöytähopeat.

Valokuvista käveli ulos tuttuja vieraita.

Yritit tukkia silmäsi ja korvasi parsinneulalla ja villalangalla

niin kuin isoäiti villasukkien reiät.

He puhuivat korvien sisäpuolella, väläyttelivät muistokuvia.

Ullakon tuoksu levisi huoneisiin, huominen pysähtyi portille.

Näin kului vuoden kierto, kolmatta.

Kesäaamuna havahduit

hopeita ei enää tarvinnut kiillottaa

tutut vieraat olivat palanneet koteihinsa.

Löysit oman kuvasi.

RUNOJA MARIA-KIRJASTA

Kaikkien runojen (c) Lealiisa Kivikari

Runoja saa kopioda ja tallentaa yksityiseen 

käyttöön, mutta tekijä on mainittava.

Valokuvamuisti

On kallio, jonka vierellä järvi, jossa on vieläkin suurempia haukia.

Virvelin kuvat heijastavat sukupolvien ketjua.

On rautatie ja junanlähettäjä, talo vaneritehtaan takapihalla.

Syysomenat tuoksuvat alakerran käytävällä.

On satama, joka pyytää laivoja hetkeksi luokseen, lähettää ne pois.

Pulloposteissa tunteet lukevat oikeaa kaunokirjoitusta.

On polkupyörä ilman vaihteita, sen tarakalla tilaa vain yhdelle.

Siniharmaille silmille, vaalean leningin helmoille, hajuherneille

mustavalkoisen kuvan morsiuskimpussa.

Metsäläisiä

Syksyllä runoilija keskustelee

räkättirastaiden kanssa universumin laeista:

puolet marjoista teille, puolet meille.

Sopimus on toiminut hyvin.

Emme ole matkustelleet paljon

olemme metsäläisiä, hämäläisiä.

Osaamme ehkä uida heinäkuisessa rypsimeressä.

Kenties ajattelemme syviä

niin kuin traktorin tekemät viillot mäkisillä pelloilla.

Usein sanomme vieraalle:

mitään ei ole tarjolla, mutta jos kelpaa
metsämansikkakakku, savustettu ahven,

leipä ja hiljainen mieli.

Vaikka näin vaatimatonta

niin, jos kuitenkin sopii käydä pöytään?

Torpalla, Sysmässä

Karkasi aidan ali shetlanninponi nimeltä Ilo
kirmaa isännän rypsipellossa kuin ei olisi koskaan aurinkoa nähnyt.

Anna olla hetken onnellisuuden ja vapauden.

Polun vierustalla saunakukat tuoksuvat,

kuljen ohi kärpästen surinan
metsän sisälle, hakemaan vettä lähteestä.

Ilo kirmaa ja ylpeilee, pieni tamma, hullu ja rohkea.

Avoimesta ikkunasta lepattaa tuuli, sen mukana
työntää päänsä lähelle kahvipannua suomenhevonen
nimeltä Onni, korkeasäkäinen ja ystävällinen.

Runoilijan suulla: korput vasta kahvin kanssa,

ennen sitä antaudutaan sanojen laukkaan.

Voimaeläimiä Pyhättömänmäellä

Koivun lehdet kävelevät sisälle,
moneen kertaan luetut.

Varis istuu ruokapöydän tuolin nojalle
ja tuijottaa kysyvästi
niin kuin minä mitään
lintujen ongelmista tietäisin.

Kerran kissa toi leikitettäväksi

hiiren, se kiipeili seinillä ja lensi suoraan

virittämääni ansaan
paperipussi rapisi ja heittelehti.

Työhuone on kivijalassa, kirjoittaessani

runoa, nilkkaa alkoi kutittaa,
siili haisteli minua
nostimme piikit pystyyn.

Luulin olevani kaupunkilainen.
Asun Möysässä, liki keskustassa.

Puutarhassa hirvi tuijotti suoraan silmiin, sanoin:
ethän mene Karjalankadulle,
liikennevalot ovat reistailleet.
Se lähti jolkottelemaan luontopolulle
harjun reunaa pitkin, kohti vesitornia.

Supankadulla metsiköstä naapurin kutoja-Maijaa katsoo

kettu ja mattoon syntyy kudelmaksi revon tuli.

Merkkien merkitys

Tyttö löytää viime syksyn

lehtien seasta hyönteisen kotelon.

Hän laittaa kuivaa heinää lasipurkkiin.

Pujottaa kotelon varovasti sen kätköihin.

Kesäkuussa kotelosta työntyy ulos tuntosarvet.

Supussa olevat siivet.

Nostan perhosen kukan varteen, se kiinnittyy siihen jaloillaan

näyttää siipiensä vaaleanpunaiset raidat.

Tyttö on oppinut lukemaan, perhoskirja tietää:

yökkönen, nunnakehrääjä (Lymantria monacha).

Maria kulkee huoneen lävitse

Varjot pysähtyvät:

Maria kulkee huoneen lävitse ja

ihminen näkee pimeässä oman kuvansa.

Äiti näkee vastasyntyneen silmistä vääjäämättömän

hän ei tiedä mitä se on, mutta katse piirtyy häneen

ihonalaiseksi kartaksi, jota hän seuraa

ilman lupausta, vakuutusta ja hengityssuojaa

ilman mitään takeita siitä, että säilyy itse hengissä.

Äiti yrittää varjella lasta teräviltä kiviltä.

Se on toinen kartta, joka virtaa hänen verisuonissaan

vääjäämättömästä katseesta, kaikesta huolimatta.

Kuinka pitkälle läheisyys kantaa?

Kantaako se vielä silloin kun

aakkosten sillat lahoavat ja maatuvat kuin puu?

Ilman mitään varmaa tietoa Maria kulkee huoneen lävitse -

Kantajanaiset

Siunauskappelissa huomasin: arkussa olevat ristit ovat vinossa.

Voi äiti, oi isoäiti – niin selkäsuorana kannoitte!

Miksi naiset kantavat kaiken muun paitsi eivät arkkua?

Naiset kantavat lapsen. Miehen ryyppyreissujen saldon.

Naiset kantavat talouskukkaron, erikoistarjoukset, bonukset,

laktoosi-intoleranssin ja keliakian.

Naiset kantavat raskausarvet, roikkuvat rinnat, suonikohjut ja kastajaiset,

ristit, rippijuhlat ja lakkiaiset

kantavat myoomat, endometrioosit, hormonihoidot

koeputket ja pakastetut alkiot.

Naiset kantavat eteisen matot, pyykkipäivät,

eräpäivät ja oksennustaudit

omat ja ystäviensä aviomurheet

miehen kännykkäkotelon ja vappuviuhkan.

Naiset kantavat tyhjän sylin.

Miksi naiset kantavat kaiken muun paitsi eivät arkkua,

olisihan se luontevaa, sillä vain itkijänaisilla

on suora tie taivaaseen.

Ihmisen tytär

Jumala sanoi: äiti, ole armollisempi itsellesi.

Niin tunnet nimesi ja lapsesi saa oman nimensä.

Tulisiko Maria vihdoin kodiksi?

Avaisi viisautensa legolinnan pyhässä geometriassa.
Antaisi rakkauden valua pöydälle kaatuneesta maitolasista.

Kertoisiko Magdalan Maria täyden tietonsa?

Mielikuvittele puu, sen hedelmissä asuu sallimus,
oksalle voi ripustaa keinun, linnun laulun ja latvatähden.

Iloa litratolkulla

Tytön, naisen, eläimen nahkoihin meneminen

millaista siellä oleminen

onnekasta, suopeaa, omissa nahoissa sopivaa.

Onko muita nahkoja?

Lehmän nahat ovat tytön ja naisen –

Puskinin hevoset laukatkoon

Aulikin kynän terässä helisköön taivas!

Voi Sirkka ja Pikku Sheeba

Finlandia-kruunu sotki päivärytminne

eikä sitä sen koommin naisrunoilijan

kutreille ole aseteltu.

Am-myy, am-myy – runot eivät,

mutta lehmän vinkeät vasikat, maidon juojat

märehtivät riemua

riisimurot kikattavat: meidän äiti tekee

parempaa runoa kuin teidän äiti

mun siskolla on suuremmat suoristusraudat

jokaisen mutkan varalle.

Tytön, naisen, lehmän – hedelmällisten heimo.

Kyllä maailman juottokuppeihin mahtuu

itkijänaisten iloa litratolkulla

räsystä punottua dna-ketjua yhä seuraavalle povelle.

 Maria sytyttää tulen rannalle 2011 / Loppuunmyyty

Lealiisan ja Soilan yhteistaival jatkuu ja muodot laajenevat

Olimme viikonloppuna Tampereella Taiteen edistämiskeskuksen järjestämässä koulutuksessa kouluttajina. Unimaailmat-otsikon alta löydät koulutusohjelman. Viikonloppuun osallistui parisenkymmentä kirjoittajaa ja muusikkoa - kaikki monitaiteellisia ja innokkaita ihmisiä.

Ensimmäinen yhteinen koulutusviikonloppu oli antoisa ja se rohkaisee meitä työskentelemään myös kouluttajina yhdessä.

UNIMAAILMAT -KURSSI JA KURSSIKONSERTTI - osallistujien palautteita:

- Pidin paljon ja sain paljon uusia näkökulmia sekä käyttökelpoisia menetelmiä jatkoon.

- Hyvä keksintö, erinomainen toteutus, jatkokurssi ei olisi pahitteeksi.

- Tehokkaat ja osaavat opettajat

- Hyvä idea yhdistää sävel- ja sanataide. Hyvä, että vaihdettiin ryhmiä sävelestä sanataiteeseen.

- Innoittava, ihanat vetäjät: näkee, että he tekevät työtä sydämellä.

- Paras kurssi, jolla olen koskaan ollut, ja olen ollut elämäni aikana kymmenillä kursseilla.

- Ylitti odotukset. Ihaninta oli, että kurssilla painotettiin sitä, ettei epäonnistumista tunneta. Ei ole huonosti kirjoitettua runoa tai tehtyä biisiä. Opin paljon uusia harjoituksia, tekniikoita ja menetelmiä joita hyödyntää työssä. 

Olemme teille syvästi kiitollisia - me teimme tämän yhdessä - koko porukka!

Unimaailmat

Sana- ja säveltaiteen kaksipäiväinen työpaja
La-su 9.-10.3.2013 Pirkanmaan musiikkiopisto, Eteläpuisto 4, Tampere
Unimaailmat – kokeellinen konsertti su 10.3.2013 klo 16

”Taiteen luominen on usein tietoisen ja tiedostamattoman mielen vuoropuhelua. Unet ovat laaja
teema, jonka avulla jokainen pääsee kosketukseen tiedostamattoman mielensä kanssa.”
Lealiisa Kivikari ja Soila Sariola

Unimaailmat-koulutuskokonaisuus on sekä musiikin että sanataiteen tekijöiden yhteinen kokeileva
kurssi, jossa yhdistellään kahta eri taidemuotoa luovasti erilaisten harjoitusten ja improvisaation
avulla. Kurssilla musiikin ja sanataiteen ryhmät sukeltavat luovaan prosessiin uniaiheiden
johdattelemana.

Kurssin aikana opitaan erilaisia luovuuden käynnistämisharjoituksia piirtäen, kirjoittaen ja
musisoiden. Työskentely tapahtuu yksin, ryhmässä ja pienryhmissä. Osallistujien tuomista
uniaiheista valmistetaan kurssin päätteeksi demot, jotka esitetään sunnuntaina kaikille avoimessa,
kokeellisessa sanan ja musiikin konsertissa Pirkanmaan musiikkiopiston aulassa. Luovan prosessin
aikana opitaan eri taiteen alojen yhdistämisestä keskenään sekä esimerkkien avulla että itse kokien
ja tehden.

Kurssin opettajina toimivat muusikko ja lauluntekijä Soila Sariola sekä runoilija ja käsikirjoittaja
Lealiisa Kivikari. Heidän aikaisemmasta yhteistyöstään on syntynyt monitaideprojekti Maria
sytyttää tulen rannalle: http://www.lealiisaduurisointu.blogspot.fi/

Osallistuminen ja ennakkotehtävä
Kurssiviikonlopun tarkoituksena on avata uudenlaisia näköaloja sekä kurssilaisten omaan
taiteelliseen työskentelyyn musiikin tai sanataiteen parissa että omaan mahdolliseen opetustyöhön.
Kurssi soveltuu sekä musiikin että kirjoittamisen harrastajille, opettajille ja ammattilaisille.
Osallistujien odotetaan olevan paikalla koko kurssin ajan. Musiikki- / kirjoitustaustasta ja
aiemmasta kokemuksesta tulee kertoa lyhyesti ennakkoilmoittautumisen yhteydessä. Kurssilaiset
saavat Unimaailma-teemaan liittyvän ennakkotehtävän ilmoittautumisen yhteydessä.

Lisätietoa
Päivi Haanpää
Kirjallisuuden läänintaiteilija
(Häme ja Kaakkois-Suomi)
p. 0295 330 894, paivi.haanpaa@minedu.fi
Elina Orjatsalo
Säveltaiteen tuottaja-läänintaiteilija
(Pirkanmaa)
p. 0295 330 844, elina.orjatsalo@minedu.fi

Heinola 10.8. Cafe Kailas

VALOKUVAT (c) SONJA SIIKANEN

Runoilija Lealiisa Kivikarin ja muusikko Soila Sariolan yhteistyönä toteuttama meditatiivinen runo- ja laulupolku perustuu Kivikarin samannimiseen kirjaan. Osittain intuition ja improvisaation siivin toteutettava teos rantautuu Siltasaareen Cafe Kailaaseen perjantaina 10.8. klo 19.00. Esityksen kesto on n yksi tunti.

Taiteilijoiden yhteistyöprosessi on alkanut jo ennen kuin kirja julkaistiin helmikuussa 2011. Kivikari näytti Sariolalle valmisteilla olevia tekstejä ja ne alkoivat soida hänen päässään. Erilaiset Mariat – arki-Maria, Neitsyt Maria, Maaemo Marjatta ja lukuisat muut Maria hahmot näyttäytyivät Sariolalle myös unissa.

Kivikari ja Sariola ovat esittäneet teosta monen muotoisena Lahdessa, Turussa ja Jyväskylän kesä-tapahtumassa – Säynätsalossa ja Petäjävedellä. Teoksen kesto ja sisältö vaihtuvat aina esiintymispaikan ja ajankohdan mukaan. Kivikarin kirjassa on yli 50 runoa, joiden pohjalta valitaan mukaan esitettävät tekstit. Sariola improvisoi äänellään ja laulullaan musiikin kuhunkin esitykseen.

Cafe Kailaassa on odotettavissa kesäinen Maria-polku ja elävät tulet.

Konserttiin on vapaa pääsy. Hattu kiertää katsomossa.

Tekijöistä:

Lealiisa Kivikari on lahtelainen sanataiteilija; runoilija, käsikirjoittaja, kolumnisti,  vapaa kirjoittaja ja kouluttaja. Hänen kirjoittamiselleen on tyypillistä monitaiteellisuus. Kivikari toimii aktiivisesti Päijät-Hämäläisen runouden edistäjänä ja äänitorvena. Hän on ollut perustamassa Lahti Sounds Poetry-ryhmää. Viimeisin taideyhteisö, jossa hän on perustajajäsenenä yhdessä muusikko Mirva Minkkisen ja draamapedagogi Lasse Kantolan kanssa on MoTai, jonka tavoitteena on monitaiteellisen työskentelyn tekeminen ja tukeminen myös lasten ja nuorten parissa. Kivikarin seuraava runoteos Talo Kalliosaarella ilmestyy ensi talvena.

Soila Sariola on sipoolainen muusikko. Hän on esiintynyt jo vuosia myös kansainvälisillä estradeilla Rajaton lauluyhtyeen kanssa. Maailmanmusiikkia edustava Saaga Ensamble on hänen viimeisimpiä kokoonpanojaan. Vuoden vaihteessa Sariola jää opintovapaalle Rajaton lauluyhtyeestä valmistelemaan Sibelius-Akatemian kansanmusiikin ainejaostolle taiteellista tohtorin tutkintoaan ”Äänen ja mielen monet polut-Miten taiteet yhdistyvät minussa”.

MARIA CAFE KAILAASSA ULKOTULILLA

MARIA SYTYTTÄÄ TULEN RANNALLE

PERJANTAINA 10.8.2012 KLO19.00 CAFE KAILAS, SILTASAARI, HEINOLA


http://kailas.fi/fi/etusivu

Myyttiset ja arkiset Mariat heräävät henkiin - arjen Mariat; kantajanaiset, maaemo-Marjatta, Neitsyt Maria, Magdalan Maria, kosminen Suuri Äiti. Mariat valaisevat, tuoden arkeen mielekkyyttä, surun lävitse iloa. Maria valaisee tulellaan, kun maapallo repeääliitoksistaan, meret kuohuvat. Maria luo läsnäoloa, tuo lohtua ja elämä kasvaa kuolemaa voimakkaammaksi kiitosvirreksi.

Esitykseen voi tulla vain olemaan, aistimaan ja rauhoittumaan. Jättää päivän murheet taakseen ja antaa runon ja musiikin viedä matkalle.

SYDÄMELLISESTI TERVETULOA

Terveisiä Jyväskylän kesästä

Olimme Maria-keikalla Jyväskylän kesäsä-kaupunkifestivaaleilla keskiviikkona 11.7. ja torstaina 12.7. 2012

Keskiviikkona esiinnyimme Säynätsalon kirkossa, joka on 1927 rakennettu kivikirkko. Kirkossa oli intiimi tunnelma ja kivikirkon akustiikan voit kuvitella - Soilan kuiskauskin sai kaikupohjan.


http://www.jyvaskylanseurakunta.fi/alueseurakunnat/saynatsalo/kuvia_saynatsalon_kirkosta/

Torstaina esiinnyimme Petäjäveden vanhassa kirkossa, joka on rakennettu 1914 ja on Unescon maailmanperintölistan suojelukohde. Vanhan puukirkon pehmeä akustiikka ja askelten alla kuiskiva lattia loivat käsinkosketeltavan tunnelman. Myös minä esiinnyin täysin akustisesti, sillä kirkossa ei ole sähköä. Luonnonvalo ja aurinko valahti ikkunoista sisään, valaisten niin kuulijat kuin esiintyjätkin, juuri kun sanoin: "valo alkaisi loistaa ihmisen sisältä." Myös luonto osallistui Maria-matkaamme niin sade, ukkonen kuin aurinkokin.

Molemmat Maria-matkat antoivat meille syvän kokemuksen luovuuden virtaavasta ja eheyttävästä voimasta ja ilosta. Yleisön reaktioista päätellen myös he olivat tyytyväisiä ja onnellisia saadessaan viivähtää hetken runouden ja laulun parissa. Molempina iltoina kuulijoita oli n. 70.

PETÄJÄVEDEN VANHA KIRKKO

Valokuva: Soila Sariola