Maria sytyttää tulen rannalle: Maria sytyttää tulen rannalle

Taina Salakka Kontunen / kirja-arvio ESS 19.2.2011

Lahtelaisen sanataiteilijan Lealiisa Kivikarin esikoisrunokokoelma jakautuu jaksoihin, joiden nimet ovat Kantajanaiset, Perhealbumi, Missä Jumala on? ja Valonnälkä.

Otsikot kertovat paljon. Etenkin naiseutta Kivikari pohtii monesta näkökulmasta. Traagiset sankarittaret Kahlo, Woolf ja Piaf ovat saaneet koskettavat nimikkorunonsa.

Kivikari kuvaa naisen osaa vähän hirtehisestikin.

”Naiset kantavat eteisen matot, pyykkipäivät, eräpäivät ja oksennustaudit / omat ja ystäviensä aviomurheet / miehen kännykkäkotelon ja vappuviuhkan./ Naiset kantavat tyhjän sylin.”

Vain arkkua he eivät kanna.

Läsnä on vahvasti myös hengellisyys sekä kaipuu valoon ja oivallukseen. Muuttuva muoto, uusiutuva hahmo on toistuva teema. Joskus muutos on sitä, että vain rauhoittuu, luottaa ja odottaa.

Kielikuvat ovat väkeviä. Maapallo oksentelee, sen sappi kiehuu ja merenalainen vatsa repeilee.

Mutta kokoelman yleisilme ei ole saarnaava eikä ankea, päin vastoin, huumorille, kauneudelle ja ilolle on tilaa.

Laura Mellasen kuvitus, ilmavat kuviot, ketjut, vanhat hopealusikat, neulat ja langat korostavat runojen henkeä: naiseutta, sukupolvien jatkumoa ja arkipäivän arvokkuutta.

Taina Salakka Kontunen

Lealiisa Kivikari: Maria sytyttää tulen rannalle. Runoja. 72 s. Duurisointu 2011.

Maria sytyttää tulen rannalle

LAPSEN RIEMU HUUTAA: MAAPALLO PYÖRII AVARUUDESSA - OLEMME AVARUUSOLENTOJA.

perjantai 18. helmikuuta 2011

Maria sytyttää tulen rannalle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti